Kisoja ja mekumia

Eilen oli kyllä harvinaisen rankka päivä. Täällä Norjassa lämpötila oli koko päivän seitsemäntoista paikkeilla... ja tuuli oli kova. Kun mä tulin töistä kahden aikoihin, otin hukat mukaan ja kävin pienellä mettälenkillä. En viitsinyt kauhian pitkää lenkkiä tehdä, jottei koirat väsyisi liikaa... Olin nimittäin just lähdössä maastoesteille Miyn, Dopen ja Riian kanssa. Muut koirat mä sitten vaan sysäsin tylysti sisään ja pakkasin loput kolme autoon. Kisapaikalle ajoi meiltä, ömh... parisen tuntia? No, oltiin jokatapauksessa hiukan myöhässä, kisapaikalla kävi jo kova tohina kun me saavuttiin. Pystytin teltan, ängin koirat häkkeihin ja lähdin sitten tutkimaan kisapaikkaa. Tutkin siinä sitten osallistujalistaa, ja havahduin vasta, kun jostain metsän laidalta huudeltiin minien alkavan. Eikai siinä sitten muu auttanut kuin juosta teltalle, napata shelttipallerot mukaan ja rynniä tungoksen läpi kisaradan alkuun. Miniluokan osallistujia oli kahdeksan, joten siinä sitten venattiin hetki, ennenkuin ensin tuli Dopen vuoro. Sidoin Miyn puuhun ja valmistauduin Dopen kanssa. Sitten kuului lähtökuulutus ja me lähdettiin... Ja kun tultiin maaliin, mä olin ihan fiiliksissä. Siinä sitten starttas yks koira ennen Miyn vuoroa. Nyt sitten vuorostaan sidoin Dopen puuhun ja lähdettiin vetelemään sitä rataa Miyn kanssa ehkä hiukan liian hätäsesti. No, jokatapauksessa maaliin selvittiin, eikä siinä sit auttanut muu, kun odotella.

Täytynee kai teillekin myöntää, että mä juttelin erään tyypin kanssa, kun tulokset julkistettiin. Sen "tyypin" nimi oli Honey, eikä sekään ollut syntyjään norjalainen. Siinä Honey sitten selitti, että omisti kaksi bortsua, muttei ollut osallistunut kilpailuihin. Joo, takas niihin tuloksiin, mä en itseasiassa kuullut niitä, tajusin niiden julkistuksen menneen ohi vasta, kun muuan kumaraselkäinen mummo tuli onnettelemaan mua, "o-oli kyllä tosi ihastustava kissa..." Siis täh? Ihastustava? Kissa? Pikkuhiljaa tajusin että meillähän olin siis pitänyt mennä tosi hyvin. Mä siinä kiiruhdin toimistotelttaan ja pänttäsin ne tulokset. Ja voihan mangusti! Miy nappasi ensimmäisen mekumansa ja Doppe tuli heti kolmantena. Voi sitä riemun määrää!

Ja sit alkoi sataa. Kiikutin mun voittopallerot telttaan ja lähdin vähän jalottelemaan Riian kanssa. Sade virkisti ihan mukavasti, mutta Riia ei oikein syttynyt. Vein sen sitten takas telttaan ja lähdin ettimään Honeyta. Se norkoili sateensuojassa pienessä mökissä, siellä oli buffettikin.Honey tarjos mulle pullat ja kahvit maxien alkamista odotellessa. Siinä sitten höpötettiin niitä näitä, kunnes tajusin kellon olevan jo lähemmäs kuutta. Työnsin Honeyn käteen mun puhelinnumeron ja kiiruhdin ulos. Sade oli jo lakannut, mutta ulkona oli kuraista ja märkää. Pudistin vain päätäni ja kävin hakemassa Riian. Odoteltiin viitisen minuutia ja startattiin ykkösenä. Riia liukasteli märässä maastossa, eikä oikein jaksanut keskittyä. Osallistujia oli tosiaan täydet kolmekymmentä, seitsemänsiksitoista päästiin. Oikein hyvä suoritus sekin! Hymyssäsuin pakattiin kamppeet ja lähdettiin kotimatkalle.

Tuholaisia liikkeellä~

Tuholaisen kennel on perustettu 4. joulukuuta 2010. Se ei ole siis täyttänyt vielä vuottakaan. Tuholoinen, "Tuhis" kasvattaa novascotiannoutajia, bordercollieita sekä pienimuotoisesti shetlanninlammaskoiria, jota ei kuitenkaan lasketa varsinaiseksi kasvatusroduksi. Huomioithan, että Tuhis on virtuaalinen kennel.

Kun perustin kennelin, se oli ns. epävirallinen kennel, La Shelth, joka kasvatti shelttejä. Se muuttui pian Azúrroksi ja kasvatusrodut muuttuivat nykyisiin. Sitten nimeksi tuli Merituulen, mutta se oli varattu IRL - kennelille. Niin Tuhikiksesta tuli Tuholaisen. Nimi kuvaa koiria muuten harvinaisen hyvin....

Täältä tulet tulevaisuudessa löytämään Tuholaisten kuulumisia.